Vuonna 2018 Yhtiö sai valmiiksi Pahtavaaran alueellisen geologian uudelleentulkinnan, jonka tuloksena saatiin uusia malminetsintäkohteita mahdollisille orogeenisille kultaesiintymille, Pahtavaaran varsinaisen kaivosalueen ulkopuolella. Malminetsintäalueella tehtiin yksityiskohtainen gravimetrinen mittaus, joka kattoi yli 200 km2. Tämä yhdessä alueella tehdyn uuden magneettisen mittauksen, yksityiskohtaisen kartoituksen, historiallisten kairasydänten uudelleen raportoinnin sekä 15 000 m:n tunnustelukairauksen kanssa, johti kuuden uuden kulta-aiheen löytymiseen Area 1:llä, joka sijaitsee noin 25 km:ä lounaaseen Pahtavaarasta.
Alueellinen malminetsintä on keskittynyt kultamineralisaatioihin, jotka liittyvät sedimenttisiin isäntäkiviin, joissa on myös ultramafisia piirteitä ja jotka sijaitsevat Pahtavaaran malminetsintäalueen länsiosassa (Area 1). Tällä alueella kultamineralisaatiot sijaitsevat silttisissä, hauraissa sedimenttikivissä, joissa on tapahtunut albiitti-muuttumista ja joissa kulta esiintyy yhdessä pyriitti-turmaliinijuonissa, kuten esim. Island ja Saitta alueet, tai pyriitti-kuparikiisuassosiaatiossa kuten Heinä Central. Ikkari-mineralisaatiossa (raportoitu ensimmäisen kerran toukuussa 2020), kulta esiintyy yhdessä pyriitti-kvartsimuuttumisen kanssa sekä albiitti-serisiitti-pyriittivyöhykkeissä, joissa pitoisuudet ovat korkeita.
Tämän hetkisen tulkinnan mukaan kultapitoiset fluidit ovat kulkeneet pitkin kallioperän heikkousvyöhykkeitä, mukaan lukien uudelleen aktivoituneet siirrokset ja sekä aiemmat, metamorfiset kvartsi-sideriittijuonet.
Alueellista pohjamoreeninäytteenottoa (BOT) käytetään uusien kairauskohteiden löytämiseen ja määrittämiseen. BOT geokemian anomaliat yhdessä geofysiikan tulkinnan kanssa tuottavat uusia kairauskohteita.
Pahtavaaran kultakaivoksen isäntäkiviä ovat pyroklastiset, ultramafiset vulkaniitit, jotka ovat osa Sattasvaaran komatiittista kompleksia, joka taas on osa 2.05 Ga vanhaa Savukoski-ryhmää (Mutanen, 1997). Vähiten muuttuneet kivet koostuvat talkki-kloriittimuuttuneista komatiiteista, jotka ovat käyneet läpi vihreäliuskefasieksen metamorfoosin. Ekstrusiiviset ultramafiitit, mukaan lukien tyynylaavat ja hyaloklastiitit, esiintyvät yhdessä ohuiden sedimenttilinssien kanssa, jotka koostuvat pääosin kalkkipitoisista liuskeista ja karkearakeisista aktinoliitti-tremoliittikivistä, joiden otaksutaan olevan pyrokseniittisempien vulkaanisten kivien muuttumistuloksia.
Pahtavaaran kaivoksessa karkearakeiset amfibolikivet, joiden kulku ja kaade on länteen-lounaaseen, ovat osa isompaa amfibolista yksikköä, joka esiintyy talkkiliuskeissa. Mineralisaation isäntäkivet ovat pääosin:
Kultamineralisaatiosta voidaan erottaa kaksi vaihetta; varhaisempi, hienorakeisen kullan vaihe sekä myöhäisempi, karkearakeisemman kultamineralisaation vaihe. Molemmissa vaiheissa mineralisoitui ”vapaata”, metallista kultaa ja Pahtavaaran esiintymä koostuu ei-refraktorisesta vapaasta kullasta.
Pahtavaarassa louhittiin kultaa aiemmin kahdesta päävyöhykkeestä; Samurai ja DB. Karoliina- ja Länsi-vyöhykkeet löydettiin vuonna 2013. Rupertin viimeaikaiset tutkimukset ovat tuottaneet kolme uutta kohdetta; Harpoon, NFE ja T-Zone.
Huhtikuussa 2018 Rupert julkaisi uuden malmiarvion Pahtavaarasta. Mahdolliset-kategoriaan sijoittuvat malmivarat arvioitiin 4.6 miljoonaksi tonniksi cut-off pitoisuudella 1.5 g/t, jolloin kultavaroja olisi 474 000 unssia, keskipitoisuudella 3.2 g/t. Linkki NI 43-101:n mukaiseen varantoarvioon on alla.
NI 43-101 Resource Report for Pahtavaara Gold Deposit, Northern Finland
