Pahtavaara – Geologia & Malminetsintä

Vuonna 2018 Yhtiö sai valmiiksi Pahtavaaran alueellisen geologian uudelleentulkinnan, jonka tuloksena saatiin uusia malminetsintäkohteita mahdollisille orogeenisille kultaesiintymille, Pahtavaaran varsinaisen kaivosalueen ulkopuolella. Malminetsintäalueella tehtiin yksityiskohtainen gravimetrinen mittaus, joka kattoi yli 200 km2. Tämä yhdessä alueella tehdyn uuden magneettisen mittauksen, yksityiskohtaisen kartoituksen, historiallisten kairasydänten uudelleen raportoinnin sekä 15 000 m:n tunnustelukairauksen kanssa, johti kuuden uuden kulta-aiheen löytymiseen Area 1:llä, joka sijaitsee noin 25 km:ä lounaaseen Pahtavaarasta.

Viimeaikaisten tutkimusten kohokohdat

  • Rupertin tekemä uudelleentulkinta Pahtavaaran kaivoksen geologiasta paljasti kaivoksen mineralisoituneen alueen olevan huomattavasti suurempi kuin aiemmin on tulkittu, jopa 1500 m pitkä ja 500 m leveä. Alueellinen geologia vertautuu hyvin Abitibin alueeseen Kanadassa sekä Norseman-Wiluna alueen geologiaan Länsi-Australiassa, joilla tavataan samankaltaisia kultaesiintymiä. Abitibin sekä Norseman-Wilunan alueilta on molemmilta löytynyt jo yli 100 miljoonan unssin edestä kultaa.
  • Geologisten domainien tunnistaminen Savukoski-ryhmän sisällä. Pahtavaaran domainin ultramafiset kivet itäpuolella, jotka muodostavat kaksi selvää vulkaanista keskusta sekä länsipuolella sijaitsevat Rajala domainin mafiset-intermediääriset vulkaniitit, karkearakeiset sedimentit ja hienorakeisemmat turbidiitit, jotka vertautuvat paremmin Kittilä-ryhmän kiviin.
  • Uuden alueellisen rakennegeologisen tulkinnan tuloksena tunnistettiin noin 25 km:ä pitkä rakennevyöhyke, joka sijaitsee neljän tunnetun geologisen domainin rajalla ja joka todennäköisesti on toiminut kulkuväylänä malmipitoisille fluideille ja voi näin ollen olla mineralisoitunut kuten Area 1:n löydöt osoittavat.
  • Kullan mineralisoitumisvaiheen määrittäminen, joka liittyy D2 rakenteelliseen deformaatio vaiheeseen. Myöhempi D3 itä-länsisuuntainen puristus mahdollisesti aktivoi uudelleen syvärakenteita..

Area 1 geologia

Alueellinen malminetsintä on keskittynyt kultamineralisaatioihin, jotka liittyvät sedimenttisiin isäntäkiviin, joissa on myös ultramafisia piirteitä ja jotka sijaitsevat Pahtavaaran malminetsintäalueen länsiosassa (Area 1). Tällä alueella kultamineralisaatiot sijaitsevat silttisissä, hauraissa sedimenttikivissä, joissa on tapahtunut albiitti-muuttumista ja joissa kulta esiintyy yhdessä pyriitti-turmaliinijuonissa, kuten esim. Island ja Saitta alueet, tai pyriitti-kuparikiisuassosiaatiossa kuten Heinä Central. Ikkari-mineralisaatiossa (raportoitu ensimmäisen kerran toukuussa 2020), kulta esiintyy yhdessä pyriitti-kvartsimuuttumisen kanssa sekä albiitti-serisiitti-pyriittivyöhykkeissä, joissa pitoisuudet ovat korkeita.

Tämän hetkisen tulkinnan mukaan kultapitoiset fluidit ovat kulkeneet pitkin kallioperän heikkousvyöhykkeitä, mukaan lukien uudelleen aktivoituneet siirrokset ja sekä aiemmat, metamorfiset kvartsi-sideriittijuonet.

Alueellista pohjamoreeninäytteenottoa (BOT) käytetään uusien kairauskohteiden löytämiseen ja määrittämiseen. BOT geokemian anomaliat yhdessä geofysiikan tulkinnan kanssa tuottavat uusia kairauskohteita.

Pahtavaaran kaivoksen geologia

Pahtavaaran kultakaivoksen isäntäkiviä ovat pyroklastiset, ultramafiset vulkaniitit, jotka ovat osa Sattasvaaran komatiittista kompleksia, joka taas on osa 2.05 Ga vanhaa Savukoski-ryhmää (Mutanen, 1997). Vähiten muuttuneet kivet koostuvat talkki-kloriittimuuttuneista komatiiteista, jotka ovat käyneet läpi vihreäliuskefasieksen metamorfoosin. Ekstrusiiviset ultramafiitit, mukaan lukien tyynylaavat ja hyaloklastiitit, esiintyvät yhdessä ohuiden sedimenttilinssien kanssa, jotka koostuvat pääosin kalkkipitoisista liuskeista ja karkearakeisista aktinoliitti-tremoliittikivistä, joiden otaksutaan olevan pyrokseniittisempien vulkaanisten kivien muuttumistuloksia.

Pahtavaaran kaivoksessa karkearakeiset amfibolikivet, joiden kulku ja kaade on länteen-lounaaseen, ovat osa isompaa amfibolista yksikköä, joka esiintyy talkkiliuskeissa. Mineralisaation isäntäkivet ovat pääosin:

  1. Karkearakeinen, massamainen amfibolikivi, jossa esiintyy dolomiitti ± kvartsi (± baryytti)-juonia. Näiden juonien tulkitaan edustavan varhaista, haurasta deformaatiovaihetta kullan mineralisaatiossa ja ne rajoittuvat amfibolikiviin ja ovat samanaikaisia komatiittivyöhykkeen laajemman D2-poimuttumisen kanssa.
  2. Biotiitti-talkki (± kloriitti)-pitoiset liuskeet, joissa on talkki-karbonaatti ± pyriitti ± magnetiittijuonia ja joiden on tulkittu edustavan myöhäisempää duktiilia deformaatiovaihetta kullan mineralisaatiossa ja joka esiintyy amfiboliittikivien ja talkki-kloriittiliuskeiden kontaktissa.

Kultamineralisaatiosta voidaan erottaa kaksi vaihetta; varhaisempi, hienorakeisen kullan vaihe sekä myöhäisempi, karkearakeisemman kultamineralisaation vaihe. Molemmissa vaiheissa mineralisoitui ”vapaata”, metallista kultaa ja Pahtavaaran esiintymä koostuu ei-refraktorisesta vapaasta kullasta.

Pahtavaarassa louhittiin kultaa aiemmin kahdesta päävyöhykkeestä; Samurai ja DB. Karoliina- ja Länsi-vyöhykkeet löydettiin vuonna 2013. Rupertin viimeaikaiset tutkimukset ovat tuottaneet kolme uutta kohdetta; Harpoon, NFE ja T-Zone.

Huhtikuussa 2018 Rupert julkaisi uuden malmiarvion Pahtavaarasta. Mahdolliset-kategoriaan sijoittuvat malmivarat arvioitiin 4.6 miljoonaksi tonniksi cut-off pitoisuudella 1.5 g/t, jolloin kultavaroja olisi 474 000 unssia, keskipitoisuudella 3.2 g/t. Linkki NI 43-101:n mukaiseen varantoarvioon on alla.

NI 43-101 Resource Report for Pahtavaara Gold Deposit, Northern Finland

Long section

Potential to increase yield above historical 2000 oz/vertical metre

Page last updated on: elo 4, 2020 @ 9:48 am