Rupert Resources

Rupert Lapland -hanke

SHARE PRICE INFORMATION

Rupert Lapland -hanke koostuu Pahtavaaran kaivoksesta, uuden monen miljoonan unssin Ikkari -esiintymästä sekä 509km2 malminetsintäalueesta.

Kaivostoiminta Suomessa

Suomessa on yli sadan vuoden kaivosperinteet ja useita suuria kaivoksia. Rupert Resources:n pääpaino on Rupert Lapland -hankkeessa Keski-Lapin viherkivivyöhykkeellä. Hanke koostuu monen miljoonan unssin Ikkari -kultaesiintymästä ja luvitetusta Pahtavaaran kaivoksesta.

Rupert Lapland Project

Alueen ympäristö ja infrastruktuuri

Rupert Lapland -hanke sijaitsee Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeellä (CLGB), joka on osa Fennoskandian kilpeä, josta on löydetty yli 1700 tunnettua mineralisaatioita Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Alue sisältää noin 80 kaivosta, joista kaksi ovat tunnettuja kultakaivoksia. Agnico Eaglen Kittilän kaivos on Euroopan suurin kultakaivos ja se tuotti yli 200 000 unssia kultaa pelkästään vuonna 2020. Toinen kultakaivos on Pahtavaara, joka louhi lähes 450 000 unssia kultaa 16 vuoden aikana kolmessa omistusjaksossa.  Boliden Kevitsan kupari-nikkeli kaivos ja Anglo Americanin Sakatti -projekti sijaitsevat 30 km:n säteellä Rupertin Pahtavaaran kaivoksesta.

Rupert Lapland -hankkeen tukipalvelut, kuten akkreditoitu tutkimuslaboratorio sijaitsevat Sodankylän keskustan alueella. Kaivosteollisuuden lisäksi alueelta toimii metsä-, maa- ja teollisuusalan pienyrityksiä. Sodankylästä löytyy majoituspalveluita, kauppoja ja ravintoloita, jotka toivottavat tervetulleeksi ympärivuotiset matkailijat Lapin tähtikuntaan.

Lapin suurin kaupunki Rovaniemi sijaitsee noin 150 kilometriä Pahtavaarasta etelään. Rovaniemellä on yli 60 000 asukasta ja siellä on lukuisia eri alojen palvelun tarjoajia ja on tunnettu matkailukohde. Rovaniemellä sijaitsee myös Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) alueellinen tekninen keskus ja laboratorio.

Malminetsinnän historia ja geologia

Hankkeen alkaessa 2016, Rupert teki kattavan katsauksen malminetsintäalueesta aikaisemmin kerättyihin tietoihin. Katsauksen perusteella luotiin uusi geologinen malli, joka johti monen miljoonan unssin Ikkari -kultaesiintymän löytymiseen. Ikkari on myös ensimmäinen tämän kokoluokan esiintymä, josta ei ollut havaittavissa maanpinnallisia viitteitä esiintymän sijaitessa täysin maapeitteiden alla.

Vuoden 2018 puolivälissä yhtiö sai päätökseen Pahtavaara -projektin alueellisen geologisen piirteiden uudelleenarvioinnin ja korosti mahdollisuutta uusien orogeenisten kultaesiintymien löytymiseen Pahtavaaran esiintymän lisäksi. Painovoimamittaukset yli 200km2 malmietsintäalueelta, uudet magneettiset mittaukset, yksityiskohtainen maastokartoitus, vanhojen kairasydämien uudelleen loggaus sekä yli 15 000 m kairasydäntä johtivat kuuden uuden kultaesiintymän löytymiseen Area 1 -alueelta, sijoittuen 25 km lounaaseen Pahtavaaran kaivokselta. Rupert Resources:n tavoitteena on kairata 30 000 m vuonna 2021 sekä noin 85 000 m vuonna 2022.

Systematic exploration approach

Alueellisen geologisen tutkimuksen kohokohdat

Rupert Resources päivitettyä geologista tulkintaansa Pahtavaaran kaivoksesta vuonna 2018, todettiin Pahtavaaran esiintymän olevan merkittävästi suurempi kuin aikaisemmin oli ajateltu (jopa 1500 m pituudeltaan ja 500 m leveydeltään). Alueen geologiset piirteet näyttivät myös olevan verrattaen samanlaisia kuin Kanadan Abitibi- ja Länsi-Australian Norseman-Wiluna vihreäkivivyöhykkeillä. Molemmilta Abitibi - ja Norseman-Wiluna -vyöhykkeiltä on löytynyt 100 miljoonan unssin edestä kultaa.

Vuonna 2018 rakennegeologisissa tutkimuksissa havaittiin 25 km pituinen rakennevyöhyke, joka sijaitsee neljän tunnetun geologisen vyöhykkeen rajalla. Kyseinen rakenne todennäköisesti on toiminut kulkuväylänä malmipitoisille fluideille ja on potentiaalisesti mineralisoitunut, kuten Area 1:n löydöt osoittavat.

Monivaiheisen rakenteellisen deformaation karakterisointi mahdollisti varhaisen, tunnustelevan malminetsintävaiheen kohdistamisen kiinnostaviin alueisiin kyseisellä rakennevyöhykkeellä. Area 1:n kultalöydöksiä sekä niihin liittyviä sulfidibreksioita näyttää hallitsevan monimutkainen hauras-duktiili ympäristö, joka on kehittynyt varhaisen työntymisvaiheen seurauksena sekä nuorempien sedimenttien pirstaloitumisella ja lomittumisella vanhempien mafisten/ultramafisten vulkaniittien ja vulkanoklastien joukkoon. Läpileikkaavat rakenteet ovat saattaneet ohjailla kultapitoisen fluidin kulkua.